Lauri Tähkän kappaleissa eivät enää helapääpuukot heilu. Hän ei välitä uhota entiseen malliin. Nyt soivat uudet laulut.
Eteläpohjalainen nuotti soi puheessa. Lauluissa murteesta kuuluu hädintuskin häivähdys. Elonkerjuun aika on ohi. On ollut jo pitkään.
Meidän tulevat päivät -levyllä lauletaan irtipäästämisen vaikeudesta, rakkaudesta nyt ja siitä rakkaudesta, joka on tuloillaan.
Esiintyminen on puiden hakkaamista ja halkojen pinoamista
Lauri Tähkä on viikon säntäillyt haastattelusta toiseen kertomassa uudesta levystä ja kirjasta.
– Tuntuu kuin en olisi mitään taukoa pitänytkään, vaikka edellisestä albumista on kolmisen vuotta. Nyt taas uudet biisit soi radiossa, ihmiset tulevat keikoille ja sain kirjankin julkaistua. Kaikki on ihan hyvin.
Tätä haastattelua tehdään helsinkiläisravintolassa, jonka ikkunoista avautuu näkymä merelle.
– Sitä elää niin impulsiivisesti. Vaikka meri ei katsomalla miksikään muutu, sen ääressä on hyvä olla. Se rauhoittaa näinkin kiivasta mieltä, mikä itselläni on, Tähkä sanoo katse vedenrajassa.
Tänään torstaina alkaa Palavaa vettä -kiertue. Sen liput myytiin nopeasti ilman massiivista mainoskampanjaa.
– Luovuudessa rämpiminen on omalla tavallaan raskasta – vaihe, kun puurtaa uusia kappaleita. Se on aika kuluttavaa tällä iällä, kun kaikki on kesken ja deadline lähestyy.
– Helpottaa, kun pääsee ihmisten ilmoille esiintymään. Se on kuin puiden pinoamista ja halkojen hakkaamista. Tulos näkyy heti. Kuulen, tykkäävätkö ihmiset kappaleistani.
Lauri Tähkä on yksi tämän hetken suosituimmista suomalaisartisteista. Hiljattain hänet valittiin vuoden miesartistiksi. Mä en pelkää äänestettiin vuoden iskelmäksi. Se sai myös kuukauden radiobiisi -palkinnon.
Kappaleet ovat radiokanavien soitetuimpien kärjessä ja Spotifyn striimatuimpia.
Hittibiisi ei synny väkisin
Suosikkikappaleet eivät synny väkisin vääntämällä. Tähkän mielestä jos niitä ryhdytään tekemällä tekemään, epäonnistutaan.
– En minä ainakaan tiedä, miten menestyskappale syntyy. Laulun tekeminen on edelleen niin mystinen juttu. Siksi jaksan siitä innostua vuodesta toiseen.
Laulajalla on tukenaan musiikin ammattilaisten luottotiimi. Yhteistyö tuottaja Jukka Immosen kanssa on jatkunut useamman vuoden.
Kappaleiden tekemiseen ovat osallistuneet myös muusikko Matti Mikkola sekä laulaja, lauluntekijä Timo Kiiskinen. Vuosien varrella Tähkästä ja Kiiskisestä on tullut ystäviä. Elämää on puitu yhdessä ja puhuttu syntyjä syviä.
– Mietimme, miten voimme omat kipeät asiamme tuoda lauluihin niin, että ne koskettavat kuulijoita vielä syvemmin, Tähkä kertoo.
Kiiskinen on ollut mukana tekemässä muun muassa kappaleita Palavaa vettä ja Mä en pelkää.
Hänen mielestään jotta laulu yltäisi soitetuimpien joukkoon, sen täytyy tuntua niin tekijässä kuin kuulijassakin.
Menestyskappale vaatii alastomuutta
Helmikuussa vuoden musiikintekijä -palkinnon saanut Timo Kiiskinen laskee, että Teostossa on hänen nimissään lähes tuhat kappaletta. Niitä on syntynyt myös Vesa-Matti Loirille, Anna Puulle, Kaija Koolle, Samuli Edelmannille ja Kari Tapiolle.
”Paljaus ja alastomuus ovat tärkeitä.”
Timo Kiiskinen
– Varmaa hitin kaavaa ei ole, mutta tietynlainen paljaus ja alastomuus ovat menestyskappaleessa tärkeitä. Vaikka aihe olisi syvällinen ja monimutkainen, siitä pitää kertoa yksinkertaisesti.
Aiheista rakkaus on ehtymätön runsaudensarvi.
– Ehdottomasti. Rakkaus elämään, rakkaus toiseen ihmiseen, rakkaus kaikkeen, Timo Kiiskinen sanoo.
Kappaleesta on myös välityttävä aitous.
Lauri Tähkä uskoo, että hänen musiikkinsa voi tuoda kuulijoille lohtua ja toiveikkuutta. Hän on itse kokenut asiat, joista laulaa.
– Lauluni ovat elettyä elämää, suoraa ja rehellistä, eikä siinä ei ole mitään feikkiä. Minulla voisi olla erilainen elämä takanapäin, mutta näin minulle on käynyt ja siitä laulan.
Laulaja pakenee metsäkirkkoon
Tähkälle luonto on tärkeä. Laulujen sanoituksissa on ikiroutaa, jääkukkia, hyytävää tuulta, väkevää metsää, liikkuvia mannerlaattoja ja mustaherukan tuoksua.
Kun kiire hellittää, kun hän ei kaipaa ihmisiä ympärilleen, kun hälyä on ollut liikaa, hän hakeutuu luontoon, metsän rauhaan ja hiljaisuuteen.
– Mitä enemmän on tullut menestystä ja mitä enemmän isoja biisejä, sitä tärkeämmäksi metsä on minulle tullut. Se on voimavara, se on kirkkoni. Luonnossa on turvallista olla ja helppo hengittää.
Mitä tulevaisuudessa tapahtuu?
– En edes ajattele, mihin suuntaan tästä lähden. En tiedä, mitä on tulossa ja minkälaisia lauluja jatkossa syntyy. Ehkä nyt olisi hyvä etten heti alkaisi tehdä mitään.
– Jos malttais olla vähän itteksensä.
