Niina, 30, – miksi rahat ovat vaikeita ja mikä on koiran vika, miten hän selviytyi siitä?

Vähävaraisella oleva lemmikki herättää usein yllättävän ilmiön. Miksi moni kokee oikeudekseen arvostella tai paheksua sitä?

Me kysyi hiljattain lukijoiltaan kokemuksia siitä, millaista on elää vähävaraisena Suomessa. Kysely ja vastaajien haastattelut nostivat esille yllättävän ilmiön: monen ulkopuolisen mielestä köyhällä ei pitäisi olla lemmikkiä.

Esimerkiksi 30-vuotias koiranomistaja Niina kertoo näin:

– Kun otin koiran, kuulin ihmettelyä, että ”olet toimeentulotuella, mutta sinulla on varaa ottaa koira?”. Itse ajattelin sen niin, että kun minulla oli silloin niin paljon stressiä ja ehkä vähän masennustakin, niin koira tuo edes jotain iloa. On pakko liikkua, eikä voi jäädä neljän seinän sisälle. Siinä kohtaa se oli itselleni tärkeä asia.

Kyselyyn vastannut 22-vuotias Elisa puolestaan totesi kahdesta kissastaan seuraavasti:

– Jos olisin tiennyt, että elämäntilanteeni tulee olemaan näin vaikea, en ikinä olisi ottanut lemmikkiä, vaikka kissani ovat tällä hetkellä melkeinpä ainoat asiat, jotka lievittävät masennusta hetkellisesti.

Elisa toteaa, ettei voisi ikinä hylätä kissojaan.

– Hävettää, että olen joutunut varastamaan jo liian monesti kaupasta ruokaa kun on pitänyt valita, ostanko itselleni vai kissalle ruokaa.

Iso voimavara

Miksi ihminen sitten pitää tai ottaa lemmikin, jos rahaa ei meinaa riittää edes perustoimeentuloon, kuten ruokaan ja terveydenhoitoon?

– Lemmikit ovat olleet minulle voimavara, joka on auttanut jaksamaan kaikkein vaikeimmissa tilanteissa. Vaikka ei jaksaisi mitään muuta, heistä on kuitenkin pakko pitää huolta, perustelee kyselyyn myös vastannut sairaseläkkeellä oleva kissanomistaja.

Lemmikki saattaakin olla köyhälle, eli Suomessa ihmiselle, jolle jää verojen jälkeen käytettäväksi alle 1185 euroa kuukaudessa.

Miksi ulkopuoliset sitten kokevat asiakseen kommentoida toisen ihmisen lemmikin omistamista, jos eläimestä pidetään huolta? Ulkopuolisella voi toki olla neuvoissaan hyväkin tarkoitus, mutta hän voi helposti sortua niin sanottuun richsplainingiin eli suomalaisittain rikasselittämiseen.

”Richsplainaaja” on ihminen, joka jakelee itseään pienituloisemmalle itsestäänselviä tai typeriä säästövinkkejä. Kun ulkopuolinen kyseenalaistaa vähävaraisen oikeuden lemmikkiin, hän osoittaa samalla kyvyttömyytensä samaistua tämän asemaan.

Richsplaining-ilmiöstä kirjassaan Kkirjoittanut toimittaja pitää tällaisten neuvojen jakelemista hyödyttömänä tai jopa haitallisena: ymmärtämättömän ohjeet voivat vain lisätä ahdistusta entisestään.

Thurén kertoo kirjassaan aiheeseen sopivasta esimerkistä, jossa lehdessä oli ollut juttu koiran omistavasta pienituloisesta.

– Osa lukijoista reagoi vihaisilla kommenteilla, joissa todettiin, ettei köyhällä pitäisi olla varaa pitää koiraa. Voi kuitenkin olla, että koira on ainoa asia, joka saa ihmisen nousemaan sängystä. Köyhyys vie toimintakyvyn ja masentaa.

Kaisa, 39, avautuu vuokralla asumisen vaietusta kipupisteestä: ”Pännii rahoittaa pienistä tuloista varakkaampia vaurastumaan”

Helka lainasi ystävälleen 100 euroa ja joutui kiusalliseen tilanteeseen – ei enää lainaa rahaa edes lapsilleen

Asiantuntija antoi vanhan koiran omistajalle viisaan neuvon – ”Joka ilta otamme Unton, 13, syliin”

Tiina, 46, tienaa lähikaupan kassalla jopa yli 40 000 euroa

Share